Bussipysäkin takana
Soitan sinulle vihoissani ja kerron
Kuinka tyhmästi olet käyttäytynyt,
Kuinka minulla on paha mieli
Enkä todellakaan anna olla
Ja vain hetkeä myöhemmin,
Istun ajatusteni kaatosateessa
Kuunnellen pala kurkussa
Puhelimen toisesta päästä kuuluvaa hiljaista pyyntöä
"Älä huuda enää"
Kylmien väreiden kulkiessa selkääni pitkin
Minä tajuan äkisti,
Kuinka hirveä idiootti olen ollut
Ja minä toistelen sinulle
Tuota kulunutta sananpartta
Hetki hetkeltä epätoivoisemmin
"rakastan,
Rakastan"
ps. Anteeksi sekava postaus:/ On vain ollut aika pirstaleinen viikonloppu. Voiton puolella tässä onneksi ollaan:>
Aivan ihana pätkä taas. Samaistuin..
VastaaPoistaOi kiitos! : >
VastaaPoistajos minulla on huono päivä ja joku kertoo rakastavansa minua, se yleensä piristää. toivottavasti sinuakin niin että pääset voiton puolelle tässä ;__;
VastaaPoistaOijoij, sinä se osaat runoja kirjoittaa. :) Oon nyt tässä jonkun aikaa seuraillut sun kirjoituksias ja täytyy sanoa että oikeesti nää on tosi hienoja ja aidon tuntuisia. Tykkään! Jatkahan toki.
VastaaPoistaPinus: Oi, ihana jos sinuakin piristää:3 ja voiton puolella tässä jo mennään:>
VastaaPoistaescapist: Kiitos hirmuisesti. Kiva kun tykkäilet:>
voi ei :--( saan niin kovasti kiinni. Mä en vain uskalla kertoa, en kumpaakaan.
VastaaPoistaVoi kiitos! Et sitten itse yhtään! :)
VastaaPoistaSamoin sinulle!
Henni: Voih, minäkään en aina uskalla. Kyllä sitä rohkeutta onneksi välillä sentään löytyy: >
VastaaPoistaOnlyMe: hihi: >
Hih, kiitos kovasti. Metsän syksyinen auringonvalo on aivan omanlaisensa. Sitä voisi ikuistaa loputtomasti.
VastaaPoista