perjantai 19. elokuuta 2011

You're the star and I am the blackened sky















Bussissa matkalla linnunradan laidalle
Edelliskesän ystävä kertoo vaeltavansa monta viikkoa
Kuin Nuuska Muikkunen konsanaan

Minä odotan hiljaa vuoroani kertoa
Kuinka syvä Mariaanien hauta todella on
Kun sinne matkustaa mielensä sopukoissa

Ja kuinka paljon kuluu aikaa
Ennenkuin ihminen todella hymyilee aidosti
Oltuaan kolme vuotta murheen murtama

Ennenkuin saan sanani ilmoille
Kuulen kuiskauksen muistojeni merestä
"Sinulla on kauniit kädet"

Ja hiljaisuus täyttää mieleni,
Kuin kauan kaivattu sävel

8 kommenttia:

  1. öäööä mä en osaa sanoa mitäöän kuinka joku osaa kirjoittaa näin ?

    VastaaPoista
  2. Voih, onkohän tämä nyt hyvä vai huono juttu?:)

    VastaaPoista
  3. Minun mielipiteeni on, että tämän ja ensimmäisen merkinnän välillä on suunnaton tasoero. Upeaa!

    VastaaPoista
  4. Ooo kiitos kovin: > hymyilyttää, tshihih!

    VastaaPoista
  5. oot taas kerran kirjottanu niin ihanasti :-)!♥

    VastaaPoista
  6. Kirjotat aivan uskomattoman upeasti! :)♥

    VastaaPoista
  7. hiisu: Oih kiitos:><3
    OnlyMe: Kiitos hirmuisesti:><3

    VastaaPoista