lauantai 27. elokuuta 2011

Passing silhouettes of strange illuminated mannequins



Keskustan yössä
Taiteet kutsuvat luokseen
Minä tiedän,
Mitä haluan muistaa huomenna

Vastaamattomia puheluita
Pikkuruisia kyyneliä bussipysäkillä
Ystävien äänet pimeässä
Katkonaiset lauseet pullonpohjalta
Jazzin huumaa tanssilattialla

Kaulalle kuiskatut lupaukset
Sormenpäihin saakka ulottuva tunne,
 Tätä on onnellisuus

Vaikka pieneen hetkeen,
En jaksanutkaan hymyillä
Ihan niin leveästi


7 kommenttia:

  1. Niin, kunpa se voisinkin toteutua!:)
    ps.ihana teksti TAAS♥

    VastaaPoista
  2. Huhhuh, olipas mahtava. Tunnelma oli jälleen vangittu täydellisesti! Samaistuin, koska tämä kuvaa osuvasti myös omia lähipäiviäni. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos hirmuisesti:> Kiva jos samaistuit!

    VastaaPoista
  4. Jaksoithan edes pikkuisen silti sinä pienenäkin hetkenä hymyillä? :3

    VastaaPoista
  5. Jaksoinhan minä: > Hituisen enemmänkin kuin vain pikkuisen:3

    VastaaPoista
  6. Oi kiitos! <3 Minäkin olen alkanut pitämään maalaismaisemasta, vaikka vielä vuosikin sitten sen näytti silmissäni ankealta. Nyt sen valoisuutta kauniimpaa ei kaikessa olekaan.

    VastaaPoista