So we burst into colors, colors and carousels

Unten mailla
Lennän satakielien mukana
Trooppisille saarille

Soitan pelimannien kanssa
Kun sirkus saapuu kaupunkiin

Lähden seitsemän meren taa
Kuullakseni merenneitojen laulun

Järjestän teekutsut pilvien päällä
Pukeutuen kuin filmitähti

Pyydystän tulikärpäsiä kämmenelleni
Kunnes aamu verhoaa metsien puut

Herätessäni todellisuuteen
Tunnen tutut huulet otsaani vasten
Enkä edes halua nukahtaa uudestaan


Minullahan on jo kaikki

Passing silhouettes of strange illuminated mannequins

Keskustan yössä
Taiteet kutsuvat luokseen
Minä tiedän,
Mitä haluan muistaa huomenna

Vastaamattomia puheluita
Pikkuruisia kyyneliä bussipysäkillä
Ystävien äänet pimeässä
Katkonaiset lauseet pullonpohjalta
Jazzin huumaa tanssilattialla

Kaulalle kuiskatut lupaukset
Sormenpäihin saakka ulottuva tunne,
 Tätä on onnellisuus

Vaikka pieneen hetkeen,
En jaksanutkaan hymyillä
Ihan niin leveästi

There's still a little bit of your face I haven't kissed

Minä kaipaan niitä päiviä
Kun istumme kahvilassa
Sormenpäät varovasti yhdessä

Ja jokainen lause
On pitkän harkinnan takana

Kaipaan niitä aamuja
Kun herättelet minua
Kutitellen kaulani kaaria

Vaikka tiesit saavasi kuulla kunniasi
Kunhan ensin nukun vähän

Kaipaan niitä hetkiä
Kun maailma mahtuu silmiesi satoihin sävyihin
Illalla selkään suukotettuihin rakkaudentunnustuksiin

Kaipaan sinua
Joka ainoalla tavalla

I love your depression and I love your double chin

Bussipysäkin takana
Soitan sinulle vihoissani ja kerron

Kuinka tyhmästi olet käyttäytynyt,
Kuinka minulla on paha mieli

Enkä todellakaan anna olla


Ja vain hetkeä myöhemmin,

Istun ajatusteni kaatosateessa
Kuunnellen pala kurkussa
Puhelimen toisesta päästä kuuluvaa hiljaista pyyntöä

"Älä huuda enää"


Kylmien väreiden kulkiessa selkääni pitkin
Minä tajuan äkisti,
Kuinka hirveä idiootti olen ollut


Ja minä toistelen sinulle
Tuota kulunutta sananpartta
Hetki hetkeltä epätoivoisemmin

"rakastan,
 Rakastan"


ps. Anteeksi sekava postaus:/ On vain ollut aika pirstaleinen viikonloppu. Voiton puolella tässä onneksi ollaan:>

You're the star and I am the blackened sky

Bussissa matkalla linnunradan laidalle
Edelliskesän ystävä kertoo vaeltavansa monta viikkoa
Kuin Nuuska Muikkunen konsanaan

Minä odotan hiljaa vuoroani kertoa
Kuinka syvä Mariaanien hauta todella on
Kun sinne matkustaa mielensä sopukoissa

Ja kuinka paljon kuluu aikaa
Ennenkuin ihminen todella hymyilee aidosti
Oltuaan kolme vuotta murheen murtama

Ennenkuin saan sanani ilmoille
Kuulen kuiskauksen muistojeni merestä
"Sinulla on kauniit kädet"

Ja hiljaisuus täyttää mieleni,
Kuin kauan kaivattu sävel

In a big big way, I am really small

Syksyiset sadepisarat
Pyyhkivät asfaltin pintaa

Hukuttavat kesän askeleet
Vesilammikkojen syvyyksiin

Minä annan veden kastella hiukseni
Tuoden pisarat olkapäiltä rinnuksille

Nostan käteni ilmaan
Kannatan hentoa vartaloani
Varpaitteni varassa


Kun sade viimein lopettaa soittonsa
Ja auringon säteet
Luovat minuun odottavan katseen

Tanssin vetten päällä
Viimeisen näytökseni


ps. 39 lukijaa<3 Kiitos jokaiselle teistä, kun jaksatte lukea minun hupsuja juttujani:3

We fly in circles, we play with the sun

Puistossa istuvat ihmiset
Joille kesä on viisi kuukautta pitkä
Viikonloppuja laskematta

 Ja piippu maistuu pelastukselta
 Säällä kuin säällä

Entiset ystäväsi kertovat
Kuinka naiset muuttavat miestä

Olet tehnyt hänestä
Kauniskielisen,
Käytökseltään soveliaan

 Joku kuiskaa
 "Pahuksen lammas se on"

 Minä vain hymyilen
Kietoen kädet ympärillesi hellästi

"Minun lampaani"
Hihitän hiljaa

Puolenyön jälkeen
Hipsimme ääneti
Autioon asuntoosi


Aamulla merkitsen omakseni
Jokaisen luomesi
Ihohuokosia unohtamatta

"Nyt olet valmis,
minun pitää omanani"

Minä laulan korvaasi
Ennenkuin raotat silmiäsi
Alkavan aamun edessä