Kun kurkistan ikkunasta
Rauhallisesti huojuvaa metsää
Elokuisen illan viimeisiä valopilkkuja
Tahdon hiipiä koivujen huomaan
Kerätä helmani täyteen mustikoita
Tehdä kuperkeikkoja takaperin
Ruohikon vihertäessäni housujeni polvipaikat
Nähdä kuinka menninkäiset kömpivät takaisin koloihinsa
Kun aamuyö saapuu päivänsäteinä pimeyteen
Nukahtaa sammalmättäälle
Kissankellojen kutitellessa poskipäitä
Voi olipa ihanan hupsu runo :3
VastaaPoistahihi, kiitos:>
PoistaKerrassaan suloinen runo! Tällä hetkellä olen aivan innoissani syksystä, mutta runo muistutti, että kesää tulee kuitenkin ikävä - viimeistään sitten, kun Suomen sadekausi alkaa.
VastaaPoistaOi kiitos kovin: >
PoistaOi ihanaa oot postaillut! (: rakastan sun runoja :3
VastaaPoistaJuu tällä olen taas:> Kiitos kovasti!
PoistaWau! en lue hirveästi blogeja ja tämän sinunkin löysin toisen kautta. olen uskomattoman iloinen että kuitenkin sen löysin. tämä on jotain todella kaunista. kiitos.
VastaaPoistaKiitos vain itsellesi:>
Poista